(Julkaisen tässä uudestaan kirjoitukseni Ruovesi-lehteen heinäkuussa 2017).
Oiva
Hernesniemen Kovia aikoja muisti
nälkävuosia jo 1967
Huomasin ilolla, että Ruovesi-lehdessä (12. heinäkuuta) oli lainaus
50 vuotta sitten ilmestyneestä vuoden 1967 numerosta. Kyseessä oli Ulla
Westerholmin arvio Oiva Hernesniemen näytelmästä Kovia aikoja. Se kertoo paikallisten ihmisten kamppailusta kun autonomian
ajan maata koettelivat nälkävuodet 1860-luvulla. Seurasin teini-ikäisenä tuon isäni näytelmän
esityksen Ruovedellä 1967. Luin sen muistikuvien virkistämiseksi tänään 19.
päivä heinäkuuta uudestaan. Haltuuni jäänyt Kovia
aikoja käsikirjoitus on yksi hänen kuudesta kotiseutuaiheisesta näytelmästään.
Kyllä, ankeassa ajassa tässä ollaan
Ruovedellä vuonna 1868. On sunnuntai ja toimeillaan
Mäkipeskan talon pihalla. Pian pitäisi hätäaputoimikunnan kokoontua jokaviikkoiseen
pohdintaansa. Pihaan poikkeaa tuon tuosta nälkäisiä. Johtuen peräkkäisten
vuosien epäsuotuisista säistä eivät viljelykset tuota kunnon satoa. Joidenkin täytyy
tehdä velkaa ja sitä ei pystytä maksamaan. Asujia ajetaan kodeistaan. Satoja kuolee nälkään ja sairauksiin. Yhtenä
pyhänä voidaan haudata kymmeniä kuolleita.
Näytelmän
henkilöt pohtivat, miten antaa ruoka-apua tarvitseville. Kunnan vilja- ja perunavarastot
ovat niukat. Katkeruus ja kateus vallitsee. Epäilevät lannistavat
kielteisyydellä parempaa toivovia. Mäkipeskan reipas väki koettaa kuitenkin
auttaa sekä itseään että muita. Isäntä
ja emäntä purkavat sanoin ankeita tuntojaan ja etsivät apukeinoja tilanteeseen.
Kirjoittajan myös paikallisia ilmauksia
ja murretta käyttävä käsikirjoitus on kuin luku laajasta draamasta. Perustilanne
- joillakin on ja joillakin ei - tulee lukevalle
nopeasti selväksi. Tiheärivisessä 23 repliikkisivussa tulee kyllä
roolihenkilöiden, kaikkiaan kymmenkunta, keskusteluun ilon odotustakin kun
esille nousee parin nuoren ajankohtaisia suunnitelmia. Näytöksen lopussa
tuodaan isännälle korkealta taholta tullut kirje, joka on talonväelle iloinen
yllätys.
Nyt vuonna 2017 koemme täällä havumetsien
keskellä ennennäkemätöntä aineellista vaurautta. Mutta esimerkiksi maapallon kuivilla
alueilla asuvien puute on tiedossamme. Meille on tullut monia apua etsiviä ja heistä
suuri osa on henkensä edestä pakenevia.
Kaupunkeihin on asettunut Euroopan yhteisönkin maista tulleita kerjääviä
nykyihmisiä.
Mielestäni näytelmä Kovia aikoja olisi tärkeää tulla tänäänkin luetuksi tai esitetyksi.
Ehkä se olisi syytä tehdä uudestaan näyttämölle, samaan aikaan kun Ruovedelle tiettävästi
suunnitellaan nälkävuosien muistomerkkiä.
Antti Hernesniemi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti